Keep the earth below my feet

Hmm. Äiti kysys pari päivää aikasemmin et onko mulla joululahja toiveita. Ja järkytyin ku mun eka ajatus oli uusi elämä. Mitä, mitä, mitä? Mulla on periaattees kaikki hyvin on kavereita, ruokaa, talo ja harrastus. Mut kaikki ei oo vaan kohillaan.

  Mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta ja en muista nauttia mistään vaan koko ajan murehdin kun terveystiedon tutkielma on tekemättä, ja likaiset alusvaatteet pesemättä.

 Sit kans tuntuu et yritän turhaan. Tanssia ja käydä koulussa, luulen varmaa itestäni liikoja. Ehkä en ookkaan niin hyvä tanssimaan tai jotain. Sit kans tä muutto, se tekee SUUUREN muutoksen. Pelottaa mut oon vähän iloinen siitä silti. Ja pelottaa taas lukion loppuminen. Kaikki rakkaat muuttaa pois.

 Mun eilisen kohokohta oli kun kävelin hansan läpi ja näin jonkun vanhan miehen jolla oli korvapuusti ja pieni koira. Sitten se söi sen korvapuustin puokkiin sen koiran kanssa. Se on aika rakkautta mun mielestä.

 Oon vaan tajunnu et ei pitäis rakastaa toista sen takia, vaan itsensä ja molempien takia. Oon niin syvällä banaanimössössä.

Onneks on Sigur rós ja Mumford & Sons. Ja kynttilät. Ja villasukkia ja vaahtokarkkeja.

 Lauantai on lasagne päivä ja keikka päivä. Hyvä jaaaaaani. Ja sunnuntai höllätään ja meen treenaamaan flash mobbia varten. Jiiiih. Kuvat Lontoosta.